Meri-Rastilan metsää ruohonjuuritasolta kuvattuna. |
Puheenjohtajana toiminut Matti Lipponen kertoi alueen historiasta. Helsingin ensimmäinen ulkoilupuisto perustettiin 12.1.1951, kun kaupunki oli ostanut maalaiskunnan puolella sijainneen Rastilan kartanon maat itselleen. Lipponen esitteli karttojen avulla Meri-Rastilan luontoalueelle kohdistuvia suunnitelmia. Yleiskaavan visioissa koko noin 50 hehtaarin kokoinen virkistysalue on poistettu kokonaan.
Lipponen myös muistutti Luonto-Liiton ja Tringan Meri-Rastilaan tekemästä suojeluesityksestä.
Meri-Rastilan ala-asteen koulun rehtori Merja Kuosmanen kertoi metsästä oppimisympäristönä ja kasvattajana. Hän muistutti, että nykyiset lapset elävät toisenlaisessa maailmassa kuin me itse aikoinaan ja leikkiminen on vähentynyt. Metsä auttaa pysähtymään edes hetkeksi ja tarjoaa mielikuvitusta ja luovuutta ruokkivaa toimintaa.
Koulu käyttää metsää monenlaiseen opetukseen. Joskus ympäristöstä tehdään huomioita vaivihkaa tarkkailemalla ja näin opitaan käyttämään aisteja. Metsä tarjoaa mahdollisuuden ympärivuotiseen liikkumiseen, sillä siellä suunnistetaan, retkeillään, pulkkaillaan ja hiihdetään. Luonnossa opetetaan myös mm. kuvaamataitoa, matematiikkaa ja luonnontieteitä. Kun lapset oppivat löytämään muinaisrantoja ja jääkauden merkkejä sekä nimeämään kasveja, heistä tulee valppaampia tekemään omia havaintoja.
Metsä on opettanut myös kansalaisvaikuttamista. Oppilaat ovat osallistuneet sen puolustamiseen ja koulu on ollut mukana mm. SLL:n koulumetsähankkeessa.
Kuosmasen jälkeen puhunut Keijo Savola esitteli itsensä luontokartoittajan ja luonnonsuojelijan yhdistelmäksi. Hän kertoi Meri-Rastilan länsirannan olevan osa Itä-Helsingin merkittävien luontoalueiden kokonaisuutta ja huomautti, että kokonaisuuden merkitys on tarkastelussa unohtunut. Savola oli vuonna 2011 tekemässä alueella kääpäselvitystä ja totesi Meri-Rastilan luontoalueen olevan lajistoltaan rinnasteinen saman kokoisten hyvätasoisten kansallisten suojeluohjelmien kohteiden kanssa. Metsästä löytyi mm. yksi vaarantunut ja yksi jo hävinneeksi luultu laji.
Savola totesi, että säilyneiden metsäbiotooppien sekä edustavan lahopuulajiston takia Meri-Rastilan luontoalueella on maakunnallista tai jopa valtakunnallista suojeluarvoa. Hän kuitenkin muistutti, että metsä tulisi säilyttää kokonaisuutena, sillä pohjoisosaan rakentaminen laskisi alueen arvoa.
Tilaisuudessa oli runsaasti asukkaita ja vilkkaan keskustelun vuoksi aikataulu venyi puolella tunnilla.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenistä paikalle olivat tulleet Eija Loukoila (vas.) ja Jape Lovén (SDP) ja varajäsenistä Hanna Lähteenmäki (kok.) ja Maija Nikunlassi (PS). Kiitokset heille kuten myös tilaisuuteen osallistuneille valtuutetuille ja varavaltuutetuille.
Teksti ja kuva Hanna-Leena Ylinen, http://hlylinen.blogspot.fi/
Meri-Rastilan asuinalueen ympärillä on aikaisemmin ollut paljon luontoa. Etelässä rakennettu alue laajenee varsin lähelle merenrantaa. Sitä tärkeämpää on säilyttää Meri-Rastilan ulkolupuisto virkistyskäytössä.
VastaaPoistaMeri-Rastilan rannat on kesäisin juopottelevien aikuisten suomipoikien käytössä. Lasten kanssa kannattaa pysyä kaukana.
VastaaPoistaTalvisin todella lyhyt valaistu latu on koiran ulkoiluttajien käytössä.
Ainoa tapa siivota paikka on rakentaminen.
Näillä mennään.
Kiitos kaupunkisuunnittelu!