10. toukokuuta 2015

Art goes Metsä: Virkistyspäivät

Virkistyspäivien valmentajat Lauri Niskanen ja Mark Lepre. 6.5.2015
Teatterikorkeakoulun äänisuunnittelun ja nykyteatterin opiskelija Johannes Vartola otti meihin yhteyttä loppusyksystä 2014. Hän kertoi seuranneensa keskustelua Meri-Rastilan osayleiskaavasta ja suunnittelevansa siihen liittyvää opinnäytetyötä. Johannes kävi pian yhteydenottonsa jälkeen tutustumassa metsään.

Lopputyö valmistui ja Virkistyspäivät oli koettavissa huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Ilmoittauduin 29.4. näytökseen, mutta se peruuntui sateen vuoksi. Korvaava esitys järjestettiin 6.5., jolloin myös satoi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä sade toi tapahtumaan oman tunnelmansa.

Pääosa esityksestä oli parodiaa virkistyspäivistä. Valmentajia esittivät Lauri Niskanen ja Mark Lepre. Yleisöllä oli asiakkaiden rooli. Metroasemalla meille jaettiin kassi, jossa oli virkistyspäivien ohjelmaan liittyviä tarvikkeita: retkituoli, peitto, muki, korvatulpat, esitevihko, kynä ja sadetakki.

Mukille oli käyttöä heti alussa, sillä joimme maljan tyrnimehua. Sen jälkeen oli hiljaisuusharjoituksen vuoro. Hiljaisuutta oli mahdollista tehostaa korvatulpilla. Harjoituksen reitti kulki pirunpellon, Meri-Rastilan puron ja suon kautta.

Hiljaisuutta pirunpellolla. 6.5.2015

Hiljaista vaeltamista. 6.5.2015

Suon reunalla. 6.5.2015
Seuraavalla etapilla meille jaettiin kuulokkeet ja hiljaisuus vaihtui niistä tuleviin ohjeisiin.

Kuulokkeita tarjolla. 6.5.2015
Ääni kehotti meitä asettumaan tuolille, ottamaan mukavan asennon ja sulkemaan silmämme. Sen jälkeen tuli kymmenen minuutin ajan laskea yhä uudestaan yhdestä kymmeneen uloshengityksen tahdissa. Metsän äänet sekoittuivat kuulokkeista tuleviin. Vaikka kyse oli rentoutusharjoituksen parodiasta, se toimi myös todellisuudessa.

Rentoutuspaikalta siirryimme grillille, jossa tarjoilun lomassa virkistyspäivän ohjelmaan kuului haikujen kirjoittaminen. Lepren ja Niskasen käymä väittely haikuista oli esityksen kohokohtia.

Grillipaikalla. 6.5.2015
Viimeinen näytös oli kalliolla, jossa Vartola odotti meitä telttoineen. Teltasta kantautuvat puheenpätkät olivat joillekin meistä tuttuja: ne oli leikattu kaupunginvaltuutettujen Meri-Rastilan osayleiskaavaa koskeneista puheenvuoroista. Lauseet kuulostivat niin absurdeilta, että ehkä niiden esittäjätkin olisivat vihdoin ymmärtäneet hävetä puheitaan, jos olisivat paikalle sattuneet.

Lopuksi muutuimme osallistujista yleisöksi seuraamaan Lepren, Niskasen ja Vartolan näytelmää. Kaksi ja puoli tuntia sateessa tuntui kuluneen hetkessä.

Kiitokset koko ryhmälle ja Taideyliopistolle hienosta kokemuksesta!

Teksti ja kuvat: Hanna-Leena Ylinen. Julkaistu aiemmin täällä.

1 kommentti:

  1. Myös kulttuurimaantieteen opiskelija Anni-Maaria Leppänen on tekemässä Meri-Rastilan metsään liittyvää opinnäytetyötä. Anni-Maarian ajatuksiin voi tutustua Luonto-Liiton metsäblogissa:

    https://metsablogi.wordpress.com/2015/05/12/kaupunkimetsiin-katkeytyy-merkitystietoa-mita-se-on-ja-mihin-sita-tarvitaan/

    VastaaPoista