Olen huolestuneena seurannut aikeita kaavoittaa Meri-Rastilan rantametsä asunto- ja toimitilarakentamiseen. Upea metsä soveltuu loistavasti ulkoiluun ja retkeilyyn kaikille helsinkiläisille. Asun itse Herttoniemessä, mutta käytän hyväksi metron tarjoamaa hyvää liikenneyhteyttä aina kun tulen Rastilaan. Yhdessä Rastilan uimarannan, saunan ja suositun talviuintimahdollisuuden kanssa Meri-Rastilan länsiranta muodostaa helposti tavoitettavan ympärivuotisen ulkoiluparatiisin, myös autottomille. Metro ei siis palvele pelkästään työmatkaliikennettä, vaan sen avulla kaupunkilaiset pääsevät myös virkistysalueille.
Periaatteessa on hyvä, että asuntoja kaavoitetaan hyvien liikenneyhteyksien tuntumaan, kuten metroradan varrelle. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä sokeasti, katsomatta metroasemien luonnonympäristöjä ja virkistyskäyttöä. Tällä hetkellä vapaa-ajan liikenne muodostaa pääkaupunkiseudun liikenteestä jo suuremman osan kuin työmatkaliikenne. On siis pidettävä yhä tarkemmin huolta siitä, että kaupunkilaiset pääsevät julkisilla liikennevälineillä myös vapaa-ajan viettoon.
Vuosaarelaisia on jo yli 35 000, eli keskisuuren kaupungin verran. He ansaitsevat lähiliikuntapaikan ja metsäisen luontoelämyksen kotikaupunginosassaan. Metsän tuhoaminen lisäisi ongelmia alueella. Asuinalueen muuttuminen kivierämaaksi edistäisi yhdyskuntarakenteen hajaantumista ja sosiaalista segregaatiota, kun kynnelle kykenevät asukkaat muuttaisivat naapurikuntiin miellyttävämmän ympäristön toivossa.
Kaavaluonnoksessa 2000 asukkaalle mitoitettu Meri-Rastilan länsirannan alue ei olisi juuri minkäänveroinen panos Helsingin asuntotuotantoon. Kuitenkin se olisi suuri menetys kaikille niille, jotka haluavat viettää Meri-Rastilan metsässä ja rannoilla liikunnallista ja rentouttavaa vapaa-aikaa. Uudisrakentaminen on syytä sijoittaa alueille, joilla se ei tuhoa arvokasta ja paljon hyödynnettyä luonnonympäristöä.
Hilkka Helsti
Helsinki
