 |
| Retki alkoi muinaisrannan tuntumasta, kuva: Olli Vento. |
Laajasalolainen
vaaliehdokas Piia J. Häkkinen
(vihr.) järjesti sunnuntaina 7.10.2012 retken Meri-Rastilan metsään. Oppaina
retkellä olivat Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander, biologi Kati
Vierikko ja geologi Antti Salla.
Retki alkoi
muinaisrannan tuntumasta; paikalta, johon kaupunkisuunnitteluvirasto on
kaavoittamassa asuintaloja. Salla kertoi, että Meri-Rastilan 8 000 vuotta
vanha Litorinameren muinaisranta on ensimmäisen luokan geologinen kohde. Hänen
jälkeensä Kajander totesi, että samainen kohta on ensimmäistä luokkaa myös
luonnon monimuotoisuuden osalta, sillä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen
tekemissä kartoituksissa alue täytti METSO I -kriteerit. Kyse on siis monin
tavoin arvokkaasta kohteesta.
Käytimme
tilaisuuden hyväksemme ja esittelimme Sallalle KSV:n suunnittelualueella
sijaitsevan valtavan siirtolohkareen, joka sulautuu maastoon niin hyvin,
etteivät monet paikallisetkaan sitä tiedä. Lohkare oli jäänyt myös Sallalta
aiemmin huomaamatta. Nyt kivi on pääsemässä Helsingin kaupungin
Luontotietojärjestelmään.
 |
| Antti Salla ja siirtolohkare, kuva: Olli Vento. |
Parin tunnin
retken aikana keskusteltiin niin kaavoituksesta kuin luonnonhoidostakin.
Esittelimme Pro Meri-Rastilan puolesta vaihtoehtokaavaa,
joka mahdollistaa kaupungin asukastavoitteiden saavuttamisen ilman, että
metsään tarvitsisi koskea. Kajander
kertoi, että oikeilla hoitamattomuuskäytännöillä kaupunkimetsä voi toimia
turvapaikkana sellaisille lajeille, jotka eivät pärjää talousmetsissä. Hän
korosti maapuiden tärkeyttä, sillä ne suojaavat alueita ihmisten kulkemiselta.
Vaikka kaikki eivät pidäkään maapuita kauniina, kyse on pitkälti makuasiasta.
Kaupunkimetsien hallitulla hoitamattomuudella on Kajanderin mukaan
kasvatuksellista merkitystä, sillä ne totuttavat ihmiset näkemään luonnon
monimuotoisuuden esteettisenä.
Retken
lopussa kävimme kallioisella rannalla, jonka tuntumassa oli merkkejä
taannoisesta louhimisesta. Sileältä kalliolta löysimme myös vaakunan muotoisen
kaiverruksen, joka oli tehty ehkä kihlautumisen merkiksi. Kuviossa oli
nimikirjaimet, päivämäärä ja yksi sydän. Jotain oli myöhemmin käyty poistamassa
– ehkä toinen sydän?
 |
| Kuvio rantakalliossa, kuva: Olli Vento. |
En nyt muista aluefoorumin postiosoitetta, laitan tämän vastaukseni tänne, Eijakun (siis Loukoila) halusi kuulla, missä voisi olla leirintäalueen vaihtoehtoinen sijainti.
VastaaPoistaHelsinki sai pari vuotta sitten Sipoosta 10 km uutta merenrantaa. Siellä on pari ”natura”-lämpärettä, mutta sinne on suunniteltu myös uimarantoja, rantapuistoja ja venesatamia. Hysöössä sijaitsee jo ratsutila. Helsinki omistaa lähes koko Talosaaren, sinne ollaan jo kaavoittamassa virkistystä, laituri ja marinakin. Leirintä tarvitsisi vai sata metriä merenrantaa, jotkut umpivihreät vastustaisivat tietenkin sitäkin.
Kuitenkin Meri-Rastilan rantametsä on monin verroin tärkeämpi Vuosaarelaisille, kuin sata metriä merenrantaa Östersundomissa, jossa ei ole vielä yhtään asukastakaan.
Keskieurooppalaiset turistit voisivat harrastaa aidossa Suomenlahden merimaisemassa soutelua, onkimista, jollapurjehdusta, purjelautailua, talvella pilkkimistä, retkiluistelua tai jään päällä hiihtämistä. Savusauna meren rannalla, ai jai, tulisivat varmaankin ensi vuonna uudestaan.
Nykyisellä leirintäalueella ei oikein kuule lintujen lauluakaan, kun metrojuna vinkuu vieressä viiden minuutin välein, automaatin tultua toivottavasti tiheämminkin.
Talosaaresta on helppo järjestää liityntäbussi Itäkeskuksen ihmemaahan ja sieltä Senaatintorille, jos nyt sitten Pikku-Pietari jotain turistia sattuu kiinnostamaan.
Liityntäbussi keskustaan satunnaiselle kesäturistille ei ole mikään ongelma, joutuuhan suuri osa vuosaarelaisistakin käyttämään sellaista päivittäin työmatkallaan. Ei pidä olla turhan vierashöveli.
Leirintäalueen siirtäminen on yleiskaavamittakaavassa ”a peace of cake”. Sitä ei pidä verrata vaikeusasteeltaan Malmin lentokenttään, kuten Ville Jalovaara viime viikon keskustelussa Merirastilassa teki. Kyse on aivan eri mittakaavan asioista. Pienkonekenttä poikittaiskiitoratoineen ja suoja-alueineen vaatisi maata kertaluokkaa 200 ha, leirintäalue vain 5-10, sellaiselle on helppo löytää tontti vaikkapa edellä mainitulta Östersundomin rantavyöhykkeeltä. Google-mapista voi tarkastella muitakin vaihtoehtoja , itse olen katsellut aluetta vain pikku-Cesnasta.
Metroaseman viereinen maa on mahdollisimman arvokasta. Jos leirintä siirretään Östersundomiin kaupungin omistamalle maalle se ei maksa kaupungille mitään. Jos tontin hinnan lisäksi otetaan huomioon potentiaalinen kiinteistöveron tuotto, siirto olisi kaupungille tuottava toimi. Eija tai Timo Raittilahan voisivat ekonomistina laskea, kuinka tuottava. Joka tapauksessa asuntovaunujen parkkipaikan pitäminen metroaseman vieressä on vastuutonta verovarojen tuhlausta.
Seppo Honkanen