29. lokakuuta 2013

Lähiöitä tulisi kehittää niiden vahvuudet säilyttäen

Meri-Rastilaa 26.10.2013
Helsingin Sanomissa on viikon kuluessa uutisoitu useaan otteeseen Mari Vaattovaaran, Katja Vilkaman ja Hanna Dhalmannin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta artikkelista.

Koska uutisoinnissa on ollut hätäisten johtopäätösten makua, kirjoitin alta löytyvän vastineen, joka julkaistiin mielipidesivuilla tänään.

Lähiöitä tulisi kehittää niiden vahvuudet säilyttäen

Helsingin Sanomat on käsitellyt useassa kirjoituksessa, muun muassa pääkirjoituksessaan (HS 27.10.), Mari Vaattovaaran, Katja Vilkaman ja Hanna Dhalmannin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistua artikkelia ”Kantaväestön pakoa?”. Sen pohjalta on uutisoitu maahanmuuttajien määrän olevan tärkeä syy kantaväestön poismuuttoon joiltakin alueilta.

Tulkinnoissa kannattaisi kuitenkin olla varovainen.Tutkimuksen mukaan yleisin syy (77 prosenttia) muuttaa alueilta, joille maahanmuuttajia on keskittynyt, liittyi asunnon ominaisuuksiin. Asuinalueen vaihtamisen mainitsi yhdeksi muuton syyksi 22 prosenttia vastaajista.

Samaan aikaan olisi muistettava, ettei poismuutto leimatuista lähiöistä ole mitenkään erityisen yleistä. Helsingin tietokeskuksen julkaisun mukaan väestöön suhteutettuna eniten poismuuttajia näyttäisi olevan kantakaupungin alueilla. Itä-Helsingin parjatuista lähiöistä ei muuteta sen useammin kuin Länsi-Helsingin lähiöistä. Vähäisintä poismuutto on Keskuspuiston läheisyydessä.

Erityisen varovainen tulisi olla toimenpiteiden suhteen.

Segregaatioväitteillä on perusteltu muun muassa kaupungin halua osayleiskaavoittaa asuntoja Meri-Rastilan länsirannan metsään. Alueita ei kuitenkaan voi kehittää viemällä niiden vahvuudet. Metsä olisi samanlainen vetovoimatekijä kuin Keskuspuisto – kunhan rakentamisuhka ensin poistuisi.

Olisikin kiinnostavaa, jos tutkimuksin selvitettäisiin, paljonko kaupunkiluontoon kohdistuvat rakentamissuunnitelmat lisäävät poismuuttoa.

Hanna-Leena Ylinen 
Helsinki

   
 

22. lokakuuta 2013

Meri-Rastila on mainettaan parempi paikka

Meri-Rastilaa 15.9.2013, kuva Olli Vento.
Olli Vento kirjoitti Helsingin Sanomiin alta löytyvän mielipiteen, joka julkaistiin lehdessä 21.10.2013.

Meri-Rastila on mainettaan parempi paikka

Helsingin Sanomissa oli juttu keskiluokan Aurinkolahdesta (HS Kaupunki 19.10.). Kirjoituksessa käsiteltiin myös suunnitelmaa rakentaa varakkaalle väelle asuntoja Helsingin Meri-Rastilan länsipuoliseen metsään.

Helsingin Sanomien jutun ydin oli, ettei Aurinkolahti ole rikkaiden alue vaan keskiluokkainen. 


Kiinnostavaa pitäisi olla sekin, että Meri-Rastila sai kaupunkisuunnitteluviraston joitain vuosia sitten ulkopuolisella taholla teettämässä arviossa varsin myönteiset tulokset.

Kun Meri-Rastila on tutkitusti mainettaan parempi paikka, sitä olisi hyvä kehittää vahvuuksiensa varassa.


Meri-Rastilan ulkoilupuistossa yhdistyvät monimuotoinen luonto ja 400 metrin pituinen muinaisranta. Lisäksi metsä saa ihmiset liikkumaan.

Tutkimusten mukaan lähiluonto tukee asukkaiden terveyttä tavalla, joka torjuu eriarvoisuutta. Myös siksi luontoalueet ovat merkittävä apu kaupungin kehittämisen työkalupakissa.

OurCity-hankkeen vaihtoehtokaavalla on osoitettu, että on mahdollista uudistaa Meri-Rastilaa ja säilyttää perinteinen ulkoilupuisto. Tämä olisi Helsingille hyvä ratkaisu. 


Kasvava kaupunki tarvitsee joka tapauksessa riittävät virkistysalueet. On aika kokeilla uudenlaista kaupunkisuunnittelua Meri-Rastilassa.

Olli Vento

Helsinki

14. lokakuuta 2013

Kaupunkilaisellakin on oikeus luonnosta tulevaan terveyteen

Suppilovahveroita Meri-Rastilassa. Kuva Olli Vento.
Miksi Helsingissä rakentaminen suunnataan juuri viheralueille kuten Meri-Rastilan rantametsään? Miksi päättäjät olettavat, että kaupunkilaiset voivat hyvin ilman metsiä ja viheralueita tai että ylipäätään tulevina vuosikymmeninä halutaan elää kaukana luonnosta?

Suomalaistutkijoiden (Hanski et al. 2012) mukaan luonnon monimuotoisuudella on yhteys ihmisen terveyteen. Mitä läheisempi kosketus ihmisellä on monimuotoiseen luontoon, sitä vähemmän löytyy allergiaa, astmaa ja muita tulehdusperäisiä sairauksia. Nämä sairaudet ovat länsimaissa lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä. ja niiden kustannuksiin uppoaa hyvinvointivaltioiden varoja aina vain enemmän.

Biodiversiteettihypoteesin mukaan ihminen voi hyvin sellaisessa ympäristössä, jossa luontokin kukoistaa monimuotoisena. Luonnon ja ihmisen vastakkainasettelun aika on siis ohi. Samoin tulisi olla ohi kaupungin määrittely alueena, joka sisältää vain paljon rakennuksia ja ihmisiä.

Asukkaiden määrän lisääntyessä tulee viheralueita tietenkin lisätä, eikä vähentää kuten Helsingissä tehdään. Helsingin ei tarvitse toistaa niitä liian tiheän rakentamisen virheitä, joiden seurauksia maailmalla nyt jo yritetään epätoivoisesti korjata rakentamalla viherkattoja ja -seiniä. Monimuotoisen metsän terveyshyötyjä ei voi korvata lajiköyhällä puistolla.

Kaupunkimetsien ja muiden viheralueiden tiedetään helpottavan ongelmia, joita aiheutuu mm. rankkasateesta, helteestä, melusta sekä huonosta ilmanlaadusta. Viheralueet myös vähentävät stressiä ja kohottavat ulkoilijoiden fyysistä terveyttä. Viheralueet siis tuottavat terveyttä ja vähentävät menoja.

Olen alkanut epäillä, että päättäjät pitävät viheralueita vain rahaa syövinä tuottamattomina virkistysalueina, joilla viherpiipertäjät käyvät vähän harrastelemassa. Pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa toimittaja otti kantaa :”Ei kaupungissa tarvitse olla metsää. Jos haluaa nähdä metsän, ainahan voi ajaa sinne.” Näin ajattelevalle on selvää, että kaupunkikuvaan sopimaton harrastusalue kannattaa korvata rahaa tuottavalla virkistyskäytöllä kuten kahvilalla.

Viheralueiden korvaamista asunnoilla perustellaan asukasmäärien kasvulla. Ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin on nyt globaali ilmiö, mutta tulevaisuudessa muuttoliike voi alkaa suuntautua kohti luontoa mm. terveyshyötyjen vuoksi. Helsingissä on vielä tilaa täydennysrakentamiseen uhraamatta enää viheralueita tai pakottamatta nykyisiä asukkaita tuijottamaan jatkossa uuden talon seinää, kyse on vain tahdosta.

Mielestäni jokaisella, myös kaupunkilaisella, tulee olla oikeus terveyteen, jota saadaan monimuotoisesta luonnosta. Metsien ja viheralueiden saavutettavuus ei myöskään voi perustua asukkaiden varallisuuteen tai liikuntakykyyn. Pelkästään tiheä rakentaminen ei ole kestävää kehitystä, jos se tarkoittaa sitä, että luonnon saavuttaa vain rikas ja terve omakotitalon ja/tai auton omistaja.

Mielestäni päättäjien tulee nyt tehdä periaatepäätös, että yhtään ainutta viheraluetta ei enää saa tuhota, koska olemme Helsingissä jo riskirajalla. Rakentamisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon asukkaiden tasa-arvoiset oikeudet terveyteen ja virkistykseen.

Julia Jokinen
Filosofian maisteri, sairaanhoitaja
Meri-Rastila

13. lokakuuta 2013

Metsäsanomat 8

Metsäsanomien uusin numero nyt vapaasti jaettavaksi ja tulostettavaksi: Metsäsanomat 8.

12. lokakuuta 2013

OURCity-suunnitelma toisi Meri-Rastilaan reilun kaupan asuntoja


Lähetin tänään Helsingin kaupungin kirjaamon osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi Meri-Rastilan suunnittelua koskevan alta löytyvän viestin välitettäväksi kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenille ja varajäsenille.

OURCity-suunnitelma toisi Meri-Rastilaan reilun kaupan asuntoja

Kaupunkisuunnitteluvirasto on epäillyt, etteivät OURCity-suunnitelman pohjalta Meri-Rastilaan toteutetut asunnot olisi riittävän vetovoimaisia.

Itse näen asian toisin. OURCity-asuntojen houkuttelevuutta lisäisi paitsi metsän läheisyys myös tieto siitä, että metsäkokonaisuus on säilynyt juuri näiden asuntojen ansiosta. Myönteinen julkisuus toisi ostajia näille reilun kaupan asunnoille. Uudet asukkaat voisivat muuttaa Meri-Rastilaan tietäen, ettei heidän kotiensa suunnittelussa ja toteutuksessa ole loukattu alueen identiteettiä.

OURCity-ehdotus metsäkokonaisuuden säilyttävästä rakentamisesta on reilu paitsi nykyisille ja tuleville merirastilalaisille myös Helsingin kaupungille. Hankkeen toteuttaminen parantaisi kaupungin melko tylyä julkikuvaa. Lisäksi ehdotus mahdollistaisi asuntojen rakentamisen kohtalaisen nopealla aikataululla, koska suunnitelmasta tuskin tulisi valituksia. Asukkaiden lisäksi myös luontojärjestöt (esim. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa) ovat ilmaisseet tukensa OURCity-suunnitelmalle.

Virastossa asukkaiden tekemää tarjousta jo rakennetun alueen täydentämisestä on kohdeltu epäreilusti. OURCity-suunnitelmalla haluttiin vastata kaupungin esittämään noin 2 000 asukkaan tavoitteeseen. KSV:n vastaus on ollut, ettei OURCity ole vaihtoehto, koska Meri-Rastilaan tarvitaankin sen mukaan molempien suunnitelmien asukasmäärä.

Virasto on siis muuttanut sääntöjä kesken pelin eikä vuorovaikutuksella ole ollut edes nimellistä mahdollisuutta toteutua. Vuorovaikutukseksi ei pitäisikään kutsua sellaista, minkä lopputulos on ennalta päätetty.

OURCity-suunnitelman lisäksi pyydän kaupunkisuunnittelulautakuntaa tutustumaan Luonto-Liiton metsävastaavan Lauri Kajanderin alun perin Stadin Ruusu -lehdelle kirjoittamaan tekstiin luontoalueista terveyden ja sosiaalisen tasa-arvon edistäjinä:


Kaupunkisuunnitteluvirasto on ajoittain kehottanut merirastilalaisia ulkoilemaan Uutelassa tai Kallahdenniemellä. Nämä ovat kuitenkin jo nyt runsaasta käytöstä kuluneita ja erityisesti Uutela myös melko kaukana Meri-Rastilasta.

Meri-Rastilan ulkoilualueella on lisäksi erityispiirre, jota ei näiltä muilta virkistysalueilta löydy. Se on aikoinaan säästynyt huvilarakentamiselta. Luonnontilaisena säilynyt rantametsäkokonaisuus tulisi säästää myös tuleville sukupolville.

Ystävällisin terveisin

Hanna-Leena Ylinen