29. lokakuuta 2013

Lähiöitä tulisi kehittää niiden vahvuudet säilyttäen

Meri-Rastilaa 26.10.2013
Helsingin Sanomissa on viikon kuluessa uutisoitu useaan otteeseen Mari Vaattovaaran, Katja Vilkaman ja Hanna Dhalmannin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta artikkelista.

Koska uutisoinnissa on ollut hätäisten johtopäätösten makua, kirjoitin alta löytyvän vastineen, joka julkaistiin mielipidesivuilla tänään.

Lähiöitä tulisi kehittää niiden vahvuudet säilyttäen

Helsingin Sanomat on käsitellyt useassa kirjoituksessa, muun muassa pääkirjoituksessaan (HS 27.10.), Mari Vaattovaaran, Katja Vilkaman ja Hanna Dhalmannin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistua artikkelia ”Kantaväestön pakoa?”. Sen pohjalta on uutisoitu maahanmuuttajien määrän olevan tärkeä syy kantaväestön poismuuttoon joiltakin alueilta.

Tulkinnoissa kannattaisi kuitenkin olla varovainen.Tutkimuksen mukaan yleisin syy (77 prosenttia) muuttaa alueilta, joille maahanmuuttajia on keskittynyt, liittyi asunnon ominaisuuksiin. Asuinalueen vaihtamisen mainitsi yhdeksi muuton syyksi 22 prosenttia vastaajista.

Samaan aikaan olisi muistettava, ettei poismuutto leimatuista lähiöistä ole mitenkään erityisen yleistä. Helsingin tietokeskuksen julkaisun mukaan väestöön suhteutettuna eniten poismuuttajia näyttäisi olevan kantakaupungin alueilla. Itä-Helsingin parjatuista lähiöistä ei muuteta sen useammin kuin Länsi-Helsingin lähiöistä. Vähäisintä poismuutto on Keskuspuiston läheisyydessä.

Erityisen varovainen tulisi olla toimenpiteiden suhteen.

Segregaatioväitteillä on perusteltu muun muassa kaupungin halua osayleiskaavoittaa asuntoja Meri-Rastilan länsirannan metsään. Alueita ei kuitenkaan voi kehittää viemällä niiden vahvuudet. Metsä olisi samanlainen vetovoimatekijä kuin Keskuspuisto – kunhan rakentamisuhka ensin poistuisi.

Olisikin kiinnostavaa, jos tutkimuksin selvitettäisiin, paljonko kaupunkiluontoon kohdistuvat rakentamissuunnitelmat lisäävät poismuuttoa.

Hanna-Leena Ylinen 
Helsinki

   
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti