Aforistit metsän puolesta, toimittanut Hanna-Leena Ylinen

Minulle ehdotettiin, että kutsuisin Bob Geldofin järjestämään tukikonsertin Meri-Rastilan metsän puolesta. Epäröin, sillä konsertit ovat haitallisia ympäristölle, koska ne vaativat runsaasti tekniikkaa ja reissaamista. Sain paremman ajatuksen – pyysin kirjoittajilta aforismeja luontoystävällisiin metsänpuolustustalkoisiin.

Kiitos kaikille, jotka halusitte tukea Pro Meri-Rastila -blogia lähettämällä tekstejänne. Tässä te nyt olette, aforistit metsän puolesta:

****

Kun ihminen lisätään luontoon, se vähenee.

Luonto häviää, jos ummistat silmäsi.

Laajentavat kaupunkia, menevät metsään.

Eivät näe metsää kaadetuilta puilta.

Luonnon, eläinten, lasten, köyhien, puolustuskyvyttömien suojelijoita sanotaan toisinajattelijoiksi. Pistääkö ajattelemaan?

Eino Vastaranta
****

Syleili puita ja pihkaantui.

Marita Engberg
****

Et hakkaa aukiota taloasi varten ja kaada kymmeniä kolokoteja omasi vuoksi.

Sauli Salomaa
****

Kaavoittavat metsäkylistä kylämetsiä. Kuka näkee metsän kyliltä?

Kun pienempi peittää suuremman, luonto vaikenee.

Kuuntele, äänettömät huutavat.

Laila Malinen

****

Puistaan metsä tunnetaan.

Ritva Kolehmainen
****

Kasvaakseen siemenen on rikottava suojakuorensa.

Linnun pesä on puun sydänpaikka.

Pirkko Arola, kokoelmasta Puu etsii varjoaan, Samuli Parosen seura ry, 2011.

****

Tikka koputtaa puuta: kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä.

Ihmisessä kaadetun puun aavesärky.

Puut kaatuvat metsässä eikä kukaan kuule sitä.

Riuhtoessamme itseämme irti Äiti Maan napanuorasta hirttäydymme siihen.

Sami Feiring
****

Puita saa leimata, ei ihmisiä, ja niitäkin vain kaatamista varten.

Jouni J Särkijärvi
****

Siitä yli, missä runko on poikittain.

Heikki Morgan Hämäläinen
****

Metsä on kirjasto. Lainaan sen huokaukset, linnunlaulun, tuoksujen ja värien paletin, mikään ei vähene.

Arto Seppälä, kokoelmasta Aika on oravanhammas, WSOY 1992

****

Metsässä olisit perillä.

Jukka Toivonen
****

Ryöstäisivät vain puut, mutta että vielä juurensakin!

Rauno Rikkonen
****

Jos haluat oikaista metsän läpi, sinun on kohdattava metsällinen puita.

Katja Tamminen
****

Avohakkuualue. Nähdä metsä puilta.

Marko Laihinen
****

Luonnossa on aina avoimien ovien päivä.

Raimo Tuomainen
****

Puut, yhtä metsää kaikki.

Metsä tekee hyvää paikoillaan.

Metsien välittämä - hengitettävä.

Puiden kyljissä viisauden nojat. Suojelevat.

Rauni Anita Martikainen
****

Suojele maata, muistoilla on juurensa.

Mirja Pirhonen
****

Metsä voi suojella kaikkia paitsi itseään.

Sulo Nissinen
****

Niin kahisee metsä tuulessa, luontoäidin vihreä mekko.

Katja Suvilehto
****

Ei luonto puhdas ole, metsää on vielä pystyssä.

Metsäkirvinen, koditon, päätti ryhtyä niittykirviseksi.

Ennen metsästäjä etsi jänistä, nyt jänistäjä metsää.

Kari Hongisto
****

Tukkikasoja ja kantopyramideja. Jos ne korvaisi ruumiskasoilla ja pääkallopyramideilla, jättäisi puut metsään?

Jussi Myötämäki
****

Metsät eivät takerru, humisevat vain.

Kirsi Sinisammal

****

Tikka takoo ajatuksensa kelopuun kylkeen.

Eila Pöntisenaho

****

Menen metsään, en minkään syyn takia. Palatessani repullinen syitä.

Sinikka Lappeteläinen

****

Metsätähtiin voit sinäkin kurkottaa.

Sari Maanhalla
****

Oikeastaan metsällä ei pitäisi olla laitaa.

Kun käärmeet katoavat, ei paratiisia enää ole.

Hanna-Leena Ylinen
****

Helsingin Sanomat ja Meri-Rastila

Me Meri-Rastilan metsän puolustajat olemme lokakuusta 2011 lähtien pitäneet hiljaisia lyhtykulkueita vastalauseena metsän rakentamissuunnitelmille. Lähetin Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukselle sähköpostitse kutsun tulla tutustumaan kulkueeseen ja vaihtoehtoisen kaavan suunnitteluun Our City -työpajassa.

Monet sanoivat, ettei Helsingin Sanomia kannata kutsua ja olin itsekin epäröivällä kannalla, koska lehti on mielipidekirjoituksia lukuun ottamatta aiemmin esitellyt metsäämme vain Kaupunkisuunnitteluviraston näkökulmasta. Yllätyksekseni jo tunnin kuluttua kutsun lähettämisestä kaupunkitoimituksesta kuitenkin saapui vastaus, että kuulostamme kiinnostavilta. Muutamaa päivää myöhemmin olin silti jo varma, että juttu jää tekemättä, sillä toimittajalta tuli epäröivä viesti, jossa hän totesi joutuvansa kysymään asiasta esimiehiltään.

Lupa kuitenkin heltisi ja 1.2.2012 toimittaja Kaisa Hakkarainen osallistui kävelyymme noin 20 asteen paukkupakkasessa valokuvaaja Kimmo Räisäsen kanssa. Meitä kävelijöitä oli parisenkymmentä ja toimittaja haastatteli meistä useita. Haastatteluissa tuli esille monia näkemyksiä ulkoilualueen säilyttämisestä, joita Hakkarainen pakkasesta huolimatta paljain sormin urhoollisesti kirjoitti lehtiöönsä. Niistä olisi ollut mahdollista koostaa kiinnostava juttu metsän merkityksestä erilaisille ihmisille – esimerkiksi lapsiperheelle, pitkäaikaissairaalle, ulkoilijalle, luonnonsuojelijalle, biologian opettajalle, säveltäjälle tai lähikoulujen oppilaille. Lopullisessa, kaupunkisivuilla 8.2.2012 julkaistussa jutussa näitä haastatteluja ei kuitenkaan valitettavasti käytetty.

Suurin osa jutusta pohjautui Meri-Rastilan koululla 6.2.2012 järjestettyyn Our City -työpajaan, jossa asukkaiden oli tarkoitus pohtia alueelle vaihtoehtoista kaavaa. Helsingin Sanomista tilaisuudessa olivat toimittaja Anna Vanninen ja kuvaaja Sami Kero. Jutussa kerrottiin työpajassa askartelua vetäneen Mariana Salgadon toppuutelleen niitä, jotka eivät haluaisi alueelle rakennettavan enää yhtään pytinkiä. Paikalla oli kuitenkin useita kymmeniä asukkaita, joista vain yksittäiset eivät antaisi rakentaa mitään. Näin Helsingin Sanomien artikkeli omalta osaltaan vahvisti virheellistä mielikuvaa kaikkea vastustavista merirastilalaisista.

Mielikuvaa lisäsi toimittaja Vannisen poiminta aluearkkitehti Antti Varkemaan haastattelusta, jossa tämä totesi, että on vaikea keskustella, jos asukkaiden ainoa ehdotus on, että mitään ei saa rakentaa. Väite ei pidä paikkaansa, sillä asukkaiden kaavaa koskevissa lausunnoissa (jotka ovat julkisia asiakirjoja ja siis Helsingin Sanomien tutustuttavissa) on tehty useita ehdotuksia, joissa asutusta voitaisiin lisätä luontoaluetta tuhoamatta. Totta väitteessä oli sen verran, että keskustelu sinänsä on ollut vaikeaa, mutta syynä on pikemminkin ollut se, ettei virasto ole ollut halukas kuuntelemaan asukasnäkökulmaa.

Itsestäni syntyi jutun yhteydessä hurja kuva tekstejä tuottavana apparaattina. Kirjoitan kyllä Elonkehä-lehteen, mutta en pitänyt henkilöesittelyssäni olleesta viittauksesta syväekologiaan. Ekologia on tärkeä tieteenala enkä lähtisi muodostamaan siitä yhdyssanoja lisäämällä sen eteen adjektiiveja. Vaikka ajatteluani voikin kuvata syvänvihreäksi, kieltäydyn syväekologin tittelistä yhtä päättäväisesti kuin kaikista muistakin titteleistä.

Hanna-Leena Ylinen

Tekstiä voi kommentoida osoitteessa http://elonkeha.fi/blog/helsingin-sanomat-ja-meri-rastila

OurCity-työpaja Meri-Rastilan kehittämiseksi

Oletko kiinnostunut siitä, miten Meri-Rastila kasvaa ja kehittyy tulevina vuosina? Haluatko kertoa kaupungin kaavoittajille mitä alueelle todellisuudessa tarvitaan? Millainen haluaisin uuden Meri-Rastilan olevan? Suunnittele! Osallistu!

Tule vapaamuotoiseen työpajaamme maanantaina 6. helmikuuta 2012 klo 17.30 alkaen Meri-Rastilan koulun ruokasalissa (Jaluspolku 3, 00980 Helsinki) ja kerro meille ajatuksesi! Workshop pidetään suomeksi, mutta myös englantia voi käyttää. Kesto 3 tuntia. Saavu paikalle ajoissa. Tarjolla pieniä virvokkeita.

Työpajan järjestää World Design Capital Helsinki 2012 OurCity-hanke yhteistyössä Pro Meri-Rastilan kanssa

Uutta ajattelua Meri-Rastilan suunnitteluun

Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti keväällä asukkaiden vastustaman hankkeen Meri-Rastilan länsirannan rakentamisesta uudelleen valmisteltavaksi.

Suunnitelma rakentaa 60 vuotta sitten perustetulle metsäiselle ulkoilualueelle on ihmetyttänyt meitä asukkaita. Samaan aikaan muualle Itä-Helsinkiin suunnitellaan metroratojen kattamista ja rakentamista niiden päälle.

Olemme kysyneet aluesuunnittelijalta, miksi Meri-Rastilassa halutaan tärvellä luonnontilaisena säilynyt metsä sen sijaan, että suunniteltaisiin asutuksen täydentämistä rakentamalla metroradan päälle kuten muualla Itä-Helsingissä. Vastaus on ollut, että radan päälle rakentaminen tulee alueellemme myöhemmin. Sitä ennen halutaan asuntoja Meri-Rastilan länsirantaan. Näin siitä huolimatta, että Helsingin kaupungin strategiaohjelmassakin yhdeksi periaatteeksi todetaan ”yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä”.

Helsingin kaupunki on ajastaan jäljessä. Muualla maailmassa luontoa halutaan nykyisin palauttaa kaupunkeihin (aiheesta mm. Timothy Beatleyn kirjassa Biophilic Cities). Jo olemassa olevan metsän säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin uuden viheralueen saaminen sinne, mistä se on jo kertaalleen tuhottu. Luonnontilaisilla metsillä ja vanhoilla kallioilla on iso merkitys asukkaiden viihtyvyydelle. Kerran räjäytettyä kalliota on mahdotonta saada enää takaisin.

60- ja 70-luvuilla suunnittelijoiden ja päättäjien mielestä oli varmaankin hyvä ajatus purkaa jugendtalot uudisrakennuksien tieltä. Aika on osoittanut heidän olleen väärässä. Nyt suremme kulttuuriperintöä, joka tässä purkuvimmassa menetettiin. Tällä hetkellä ollaan hävittämässä viimeisiä rantoja, kallioita ja viheralueita vain, jotta saataisiin suhteellisen pieni määrä merinäköalahuoneistoja rakennettua. Haluammeko todella taas tehdä korjaamattoman virheen, jonka typeryyttä jo läheisessä tulevaisuudessa ihmeteltäisiin?

Entäpä jos Helsingin kaupunki kääntäisi suunnitelmansa Meri-Rastilassa toisin päin – ei aloittaisikaan rakentamista länsirannasta, vaan tiivistäisi jo olemassa olevaa asutusta ja rakentaisi metroradan päälle? Näin meille asukkaille tärkeä metsä saisi lisäaikaa eikä peruuttamatonta vahinkoa pääsisi välittömästi tapahtumaan. Tällä lisäajalla arvomaailma ehtisi todennäköisesti muuttua myös Helsingissä ja niin suunnittelijat kuin päättäjätkin alkaisivat vähitellen olla samaa mieltä meidän asukkaiden kanssa siitä, että vanha ulkoilualue on sittenkin säilyttämisen arvoinen.

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki

Meri-Rastilan aluefoorumi 23.11.

Mitä nuoret aikuiset kaipaavat julkiselta tilalta Meri-Rastilassa? Mitä lapsiperheet ja maahanmuuttajat ajattelevat Meri-Rastilan palveluista?

OurCity-hankkeeseen liittyvien Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen ja Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijatöiden tulosten esittely Meri-Rastilan aluefoorumissa keskiviikkona 23.11. klo 19 Meri-Rastilan ala-asteen ruokailutilassa (Jaluspolku 3, 00980 Helsinki).

Tule kuulemaan opiskelijoiden tutkimustuloksista, osallistumaan keskusteluun ja synnyttämään yhdessä uusia ajatuksia ja suunnitelmia Meri-Rastilan kehittämiseksi.